Stressiä pukkaa...

Lähdimme tähän projektiin sillä ajatuksella, että tästä ei oteta stressiä. Antti tekee tätä harrastuksenaan ja minä autan siinä missä osaan/pystyn, kiire meillä ei ole mihinkään. Minä nyt vain satun olemaan sen luokan ihminen, että välillä paniikkinappula lähtee pyörimään täysillä ja koneisto piippaa punaisella. Tällä hetkellä tulevan kevään venäjän kirjoitukset pyörivät remontin ohella mielessä ja kodistakin pitäisi välillä huolehtia. Tunne on sellainen, että kaikki ylimääräinen kuorma pitää nyt jättää ja keskittyä olennaiseen. Minä olen ollut työmaalla huomattavasti Anttia vähemmän, mutta tänään päätin mennä vähän (v)ihastuttamaan poikia raksalle. Sain minä jotain aikaiseksikin, ainakin kahvit keitettyä.

Kuluneen viikon aikana Antti paikkasi lattiasta kantavan seinän jättämät aukot. Sementti-Sandraa ei työmaalla tällöin näkynyt.

Viikolla Antti laittoi myös loput SPU-uretaanilevyt ja uretaanit. 

Viikonloppuna olikin sitten vuorossa höyrysulkumuovien laittaminen. 

Tänään sunnuntaina minä pääsin teippaamaan höyrysulkuja. Teippauksen tarkoituksena oli saada höyrysulusta tiivis, aukkoja ei saanut jäädä mihinkään. Työnjohtaja oli tiukkana, jouduin muutamia kohtia vielä paikkaamaan, vaikka olin omasta mielestäni ollut todella tarkka ja hyvä työssäni. Voisinpa melkein ristiä itseni Teippaaja-Teijaksi ja hakea alalle hommiin. Seuraavassa kuvia työni jäljestä.

Sillä aikaa, kun minä toimin teippimestarina Antti koolasi isänsä kanssa seiniä. Seiniin tuli 50 mm koolaus. Alkuperäinen seinä oli kiero kuin korkkiruuvi ja seiniä joutui oikomaan kiiloilla paikoin jopa kolme senttimetriä parin metrin matkalla.

Homma etenee hitaasti, mutta varmasti. Ensi viikolla keskityn töihin ja opiskeluun. Seuraavaan päivitykseen!